Kuuntelin Shakta Joogakoulun Joogaradiota ja siellä puhuttiin niin tärkeää asiaa, että tuli palava tarve kirjoittaa tästä. Suosittelen myös lämpimästi kuuntelemaan jakson #suorittaminen, löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=bJNMdckSpiU
Olen käynyt Shaktan opettajakoulutukset 2018 ja 2020. Tämän Shakta tradition löysin 2015 vai pitäisikö sanoa, että se löysi minut! Siitä asti jooga on muovannut elämääni. Jooga on antanut elämään eväät nähdä verhon läpi. Se muokkaa tietoisuuttani joka ikinen kerta kun astun matolle. Se on muokannut arvojani ja se on muokannut maailmankuvaani. Vihdoin tunne, että olen jollain tasolla alkanut ymmärtää maailmaa.
Ihmiskunnassa tapahtuva sokeus. Sokeus omiin ehdollistumiin ja koodauksiin, joihin olemme kasvaneet ja joihin meidät on kasvatettu. Tarpeemme kiinnittyä ajatuksiimme. Ainainen tarve suorittaa.
Kasvua tapahtuu aina, yleensä havahtumisen kautta. Suorittaminen alkaa jo pienestä pitäen, siitä asti kun synnymme, meitä mitataan eri mitta-asteikoilla. Meille luodaan raamit. Boksi, jolla on tietyt mitat ja tietyt aspektit. Ja sun tehtävä on sopia siihen.
Miksi kaikkea pitää mitata?
Tämä kysymys on seurannut koko elämääni. Tämän kysymyksen takia en ole ymmärtänyt maailmaa sellaisena kuin se on. Ihmisiä sen taustalla. Tarvetta siihen. Vaikka olen. Jos mietin yhteiskunnalliselta kannalta, ymmärrän, että numerot halutaan tiettyyn lokeroon. Vaikka en kuitenkaan ymmärrä. Väliäkö sillä lopulta on! Suorittaminen on näyttämisen halua ja sitä kautta muiden miellyttämistä. Kilpailua itsesi tai muiden kanssa. Elämä on juuri niin iso näytelmä, kuin me itse haluamme siitä luoda. Muistan ihmetelleeni jo hyvin nuorena, miksi kaikkea pitää aina mitata. Joogan ymmärryksen kautta tämä aspekti alkoi aueta enemmän. Joogatunnilla ei tarvinnut mitata mitään. Pelkkä uppoutuminen riitti.
Tiedätte varmaan sanonnan, että elämä tuo eteen samankaltaisia tilanteita yhä uudelleen ja uudelleen, niin kauan että näet niiden tilanteiden läpi. Havahdut koodista ja huomaat sen syvemmän tarkoituksen. Heräät.
Lineaarinen kulttuuri opettaa meidät A-B-C- ajatteluun. Tähdätään koko ajan korkeammalle, yksinkertainen unohtuu. Vähän kuin sanojen välissä oleva hiljaisuus, sitä ei arvosteta, se koetaan kiusallisena. Unohdamme, että maailma on syklinen.
Joogan avulla ja nimenomaan rentoutuksen kautta pystyy höllentämään koodeja. Puhun traditionaalisesta joogasta, jossa ei ole mitattavaa. Siinä ei ole suoritettavaa, joten siinä ei tarvitse päteä mihinkään suuntaan. Puhun joogasta, jossa on lupa päästää irti ja uppoutua harjoitukseen vain joogan tähden ja sitä kautta itsensä tähden. Rentoutuksen kautta harjoitus saa sisäisen merkityksen. Tämän tunteen vain tuntee, se on kokemus ja kokemus on tietoa. Ilman kokemusta ei ole tietoa.
Muistan vuonna 2018 ensimmäisen päivän joogaopettajakoulutuksessa, Shakta-salissa Helsingin Kalasatamassa Todella vahva tunne “olen tullut kotiin” valtasi minut. Sama tunne valtasi minut myös tradition ashramissa Thaimaassa vuoden 2018 joulukuussa. Kolmen tunnin harjoituksen jälkeen soljuin viimein istumaan loppu-savasanasta ja huomasin olevani ainut joogi shalassa. Lämmin, valtavan suuri kiitollisuuden ja täydellisyyden tunne oli läsnä. Muutama kyynel valui silmäkulmastani. Olen vihdoin kotona.