Unohtukaa matoillenne!

malasana metsässä. Metsäjoogaa ja irtipäästämistä.

Kuuntelin Shakta Joogakoulun Joogaradiota ja siellä puhuttiin niin tärkeää asiaa, että tuli palava tarve kirjoittaa tästä. Suosittelen myös lämpimästi kuuntelemaan jakson #suorittaminen, löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=bJNMdckSpiU

Olen käynyt Shaktan opettajakoulutukset 2018 ja 2020. Tämän Shakta tradition löysin 2015 vai pitäisikö sanoa, että se löysi minut! Siitä asti jooga on muovannut elämääni. Jooga on antanut elämään eväät nähdä verhon läpi. Se muokkaa tietoisuuttani joka ikinen kerta kun astun matolle. Se on muokannut arvojani ja se on muokannut maailmankuvaani. Vihdoin tunne, että olen jollain tasolla alkanut ymmärtää maailmaa.

Ihmiskunnassa tapahtuva sokeus. Sokeus omiin ehdollistumiin ja koodauksiin, joihin olemme kasvaneet ja joihin meidät on kasvatettu. Tarpeemme kiinnittyä ajatuksiimme. Ainainen tarve suorittaa. 

Kasvua tapahtuu aina, yleensä havahtumisen kautta. Suorittaminen alkaa jo pienestä pitäen, siitä asti kun synnymme, meitä mitataan eri mitta-asteikoilla. Meille luodaan raamit. Boksi, jolla on tietyt mitat ja tietyt aspektit. Ja sun tehtävä on sopia siihen.

Miksi kaikkea pitää mitata? 

Tämä kysymys on seurannut koko elämääni. Tämän kysymyksen takia en ole ymmärtänyt maailmaa sellaisena kuin se on. Ihmisiä sen taustalla. Tarvetta siihen. Vaikka olen. Jos mietin yhteiskunnalliselta kannalta, ymmärrän, että numerot halutaan tiettyyn lokeroon. Vaikka en kuitenkaan ymmärrä. Väliäkö sillä lopulta on! Suorittaminen on näyttämisen halua ja sitä kautta muiden miellyttämistä. Kilpailua itsesi tai muiden kanssa. Elämä on juuri niin iso näytelmä, kuin me itse haluamme siitä luoda. Muistan ihmetelleeni jo hyvin nuorena, miksi kaikkea pitää aina mitata. Joogan ymmärryksen kautta tämä aspekti alkoi aueta enemmän. Joogatunnilla ei tarvinnut mitata mitään. Pelkkä uppoutuminen riitti. 

Tiedätte varmaan sanonnan, että elämä tuo eteen samankaltaisia tilanteita yhä uudelleen ja uudelleen, niin kauan että näet niiden tilanteiden läpi. Havahdut koodista ja huomaat sen syvemmän tarkoituksen. Heräät.

Lineaarinen kulttuuri opettaa meidät A-B-C- ajatteluun. Tähdätään koko ajan korkeammalle, yksinkertainen unohtuu. Vähän kuin sanojen välissä oleva hiljaisuus, sitä ei arvosteta, se koetaan kiusallisena. Unohdamme, että maailma on syklinen.

Joogan avulla ja nimenomaan rentoutuksen kautta pystyy höllentämään koodeja. Puhun traditionaalisesta joogasta, jossa ei ole mitattavaa. Siinä ei ole suoritettavaa, joten siinä ei tarvitse päteä mihinkään suuntaan. Puhun joogasta, jossa on lupa päästää irti ja uppoutua harjoitukseen vain joogan tähden ja sitä kautta itsensä tähden. Rentoutuksen kautta harjoitus saa sisäisen merkityksen. Tämän tunteen vain tuntee, se on kokemus ja kokemus on tietoa. Ilman kokemusta ei ole tietoa.

Muistan vuonna 2018 ensimmäisen päivän joogaopettajakoulutuksessa, Shakta-salissa Helsingin Kalasatamassa Todella vahva tunne “olen tullut kotiin” valtasi minut. Sama tunne valtasi minut myös tradition ashramissa Thaimaassa vuoden 2018 joulukuussa. Kolmen tunnin harjoituksen jälkeen soljuin viimein istumaan loppu-savasanasta  ja huomasin olevani ainut joogi shalassa. Lämmin, valtavan suuri kiitollisuuden ja täydellisyyden tunne oli läsnä. Muutama kyynel valui silmäkulmastani. Olen vihdoin kotona.

Joogaa, joka tasapainottaa

Joogan avulla pääsemme käsiksi syvemmälle solutasoon asti. Jooga ei ole jumppaa tai venyttelyä, vaan sen vaikutukset ovat syvemmällä ja mielen tasolla. Jooga auttaa meitä päästämään irti asioista, tapahtumista, menneistä. Se auttaa putsaamaan höttöä elämästämme. Jooga ja hengitys ovat tärkeimpiä työkaluja, mitä ihminen voi itselleen antaa. Sen merkitys hyvinvoinnin kannalta on suuri. Näin minä koen omassa elämässäni.

Jooga auttaa kehon hyvinvointiin, se pitää nivelet kunnossa, voitelee fascioita, tasaa luustoa ja tuo tasapainoa niin kehoon kuin mieleenkin. Yksi tärkeistä elementeistä on irti päästäminen. Rentoutus. Tämä ei sitten useimmiten olekaan niin helppoa kuin sanottu. Rentoutus on kehomielen asia, joka vain tapahtuu kun päästää irti. Rentoutusta ei voi tietoisella mielellä tehdä. 

Yhteiskuntamme on opettanut meidät kiireeseen, suorittamiseen ja ainaiseen tekemiseen. Sen takia rentoutumisesta on tullut luksusta, jota tavoitellaan keinoin millä hyvänsä. Hengittämisen säätelystä on tullut iso juttu.

Monesti joogaa ohjataan hengityksen tahtiin. Teen itse tätä myös aina silloin tällöin. Sanon kuitenkin aina tunneillani, että hengitykseen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Sen ei pidä antaa ottaa ohjia harjoituksesta. Hengityksen avulla fysiologisesti käy järkeen, että uloshengityksellä mennään tiettyihin asanoihin. Tärkeintä on kuitekin antaa hengityksen soljua omaan tahtiinsa, ei missään tapauksessa pakottaa sitä mihinkään. Tämä pätee niin ikään myös asanoihin. Usein kuulee määritelmän “jooga on liikettä hengityksen tahtiin”. Tästä ei kuitenkaan löydy viitteitä ikiaikaisista joogateksteistä. Tämä kuuluu osana modernin joogan syntyyn läpi 1900-luvun ja on pinttynyt edelleen vahvasti joogakulttuuriin. Joogatutkija Matti Rautaniemi on todennut, että mitä luultavimmin tämän tyylin kehittäjä on Shri Yokendra (1900-luvun alkuvuosikymmenillä).

Hengitys on osa autonomista hermostoa. Hengitys on apuväline, jolla annamme kehon tehdä mitä kehon on luotu tekevän. Tasapainottaa koko olemustamme. Jos hengitystä lähdetään pakottamaan ja siihen kiinnittämään liikaa huomiota, se toimii itseään vastaan. Käyttäisin tässä sanaa: kiristys. Silloin se kiristää, kun tarkoitus on pehmentää. Pehmennyksen kautta luomme keholle viestin, jolloin se voi toimia optimaalisesti. Tällöin keho alkaa säädellä itse itseään ja hermostoa. Rentoutuksen kautta saamme luotua äärimmäistä tasapainoa. Tämä luo harmoniaa sekä hyvinvointia.

Yleisesti voidaan sanoa, että sisäänhengitys aktivoi, ja uloshengitys passivoi. Tässä toimivat kaksi eri puolta. Kuten kaikessa elämässä, eri puolien saattaminen tasapainoon on terveen elämän peruspilari. 

#hermosto #autonominenhermosto #palautuminen #tasapaino #balance #jooga #joogasana #asana #joogaharjoitus #asanaharjoitus #joogaajokaiselle #joogaajokapäivä #jooginelämä #yogini #tantra #elämänvoima #hengitys #hengitysharjoitus #elämä #hyvinvointi #terveys #tervekehojamieli #kehomieli #joogateksti #aktivointi #passivointi #harmoniaa #sisäänhengitys #uloshengitys #elämäntapa #elämäntyyli #lifestyle #yogiglifestyle

Asana

asana

Joogassa kaikki ovat varmasti kuulleet sanskriitin kielisen sanan Asana. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään tämän sanan syvintä olemusta?

Modernin joogan piirissä tätä sanaa tulkitaan yleisesti sanaksi ”asento”. Jaa, mitähän tarkoitan modernilla joogalla. Moderni jooga on yleisesti ottaen joogaa, jota pääsääntöisesti tarjotaan joogasaleilla. Tunneilla keskitytään yleisesti kehittämään ”asentoja” ja parantamaan liikkuvuutta, jotta voi tehdä tietyt asennot vieläkin paremmin. Sille on oma paikkansa kehonhuollossa ja venyttelyssä. Joogasta onkin muotoutunut reilun sadan vuoden aikana kestävyyden ja notkeuden laji.

Toinen käännös, joka tulee vastaan on ”istuin”. Meditaatio liittyy olennaisena osana traditionaalista joogaa ja tukeva istuma-asento edesauttaakin syvään meditaatioon pääsemisessä.

Toisinsanoen, jooga ei ole jumppaa tai venyttelyä. Jumppa ja venyttely on tosin kovin mukavaa sekin 🙂

No, siis takaisin sanaan Asana. Kun sanaa tarkastellaan tarkemmin, huomaamme että sanassa on kaksi erillistä sanskriitin sanaa; Asa ja Ana – Sanan alkuosa tarkoittaa ’ohjailla’ (regulate) ja loppuosa tarkoittaa ’energia systeemiä’. Sana Ana esiintyy myös sanassa Prana, joka siis viittaa samaan virtaavaan ja ainaisessa liikkeessä olevaan. Tällä käännöksellä saamme siis aivan eri merkityksen kuin asento. Vaikutamme siis asanoiden avulla lopulta omaan elinvoimaamme.

Jooga on meditaatiota. Asanoiden avulla edesautan kehoani meditoimaan. Kun saavuttaa flow tilan, tuon meditatiivisen tilan, jossa aika ja paikka menettävät merkityksensä ja harjoittajasta tulee yhtä harjoituksensa kanssa. Silloin voin antaa joogan tapahtua. Sisäiset prosessit ovat ne, jotka lähtevät liikkeelle. Ulkoisilla asioilla ei ole niin väliä.

Liikkuvuus ja kestävyys tulevat asanaharjoittelun myötä kuin itsestään, niihin ei tarvitse erikseen kiinnittää huomiota. Rentoutuksen kautta asanat tekevät tehtävänsä, mieli saa rauhoittua ja voi vaipua syvään olemisen tilaan.